Samppa Aitola palveli Afganistanissa kahteen otteeseen. Molemmilla kerroilla tehtäviin liittyi runsaasti liikkumista paikallisissa maisemissa. Afganistanin turvallisuustilanne muuttui nopeasti vuosien 2007 ja 2009 komennusten välillä.
70 vuotta -juhlavuosi: Vuoriston reunalla oululainen rauhanturvaaja ymmärsi, ettei kaikkea voi selittää kotona.
Oululainen Samppa Aitola seisoi lähes kaksikymmentä vuotta sitten vuoriston rinteellä Afganistanissa ja katseli vaikuttavaa vuoristojonoa, jonka harva suomalainen on nähnyt. Vieressä ollut palveluskaveri tiivisti kokemuksen sanoihin, jotka ovat jääneet mieleen.
”Ei sitä voi selittää. Se pitää nähdä itse.”
Samppa palveli Afganistanin ISAF-operaatiossa kahdesti, ensin 2007–2008 ja uudelleen 2009–2010. Päätös hakea kriisinhallintatehtäviin syntyi alun perin seikkailunhalusta ja käytännön syistä. Tuolloin hän työskenteli vartijana, mutta kaipasi muutosta.
”Olin rehellisesti sanottuna kyllästynyt työhöni ja palkka oli huono. Seikkailunhalu ja taloudellinen motivaatio vaikuttivat siihen, että päätin hakea.”
Ajatus kansainvälisestä tehtävästä kypsyi, kun Kosovossa palvellut ystävä kertoi kokemuksistaan. Kotona päätös herätti kuitenkin huolta. Sampan vuonna 1935 syntynyt isä muisti lapsuudestaan Suomen sotavuosien pommitukset ja suhtautui lähtöön epäillen.
Ensimmäinen komennus avarsi Sampan maailmankuvaa. Afganistanin luonto, kulttuuri ja arki tekivät voimakkaan vaikutuksen. Aavikot, savikylät ja vuoristomaisemat muodostivat ympäristön, joka oli täysin erilainen kuin kotona Suomessa.
Toisella komennuksella Afganistan oli jo muuttunut. ”Huomasi selvästi, että turvallisuustilanne oli kiristynyt.”
Lyhyessä ajassa myös kalusto oli kehittynyt. Suomalaisten käyttöön oli tullut parempia viestivälineitä ja vahvemmin panssaroituja ajoneuvoja, jotka lisäsivät joukkojen turvallisuutta.
Vaikka suomalaiset toimivat Afganistanissa sodan kaltaisissa olosuhteissa ja osin tehtävissäkin, Samppa kokee olleensa ennen kaikkea rauhanturvaaja.
”Itse koen olevani rauhanturvaaja. Minulle on tärkeää, ettei veteraani-termiä sekoiteta sotiemme veteraaneihin.”
Myöhemmät tapahtumat Afganistanissa ja länsiliittouman äkillinen poistuminen Yhdysvaltain johdolla maasta vuonna 2021 eivät yllättäneet häntä täysin. Maan rakenteelliset ongelmat näkyivät jo aiemmin.
”Korruptio oli yleistä ja rahaa meni hukkaan. Myös kansainvälisten toimijoiden yhteistyö oli välillä hajanaista.”
Maan historia näkyi paikallisten suhtautumisessa ulkomaalaisiin. Neuvostoliitto vetäytyi Afganistanista jo vuonna 1989, mutta muistot olivat monin paikoin yhä elossa.
”Joissakin kylissä meitä luultiin vielä vuonna 2007 venäläisiksi. Se kertoo paljon siitä, kuinka pitkään menneet tapahtumat vaikuttavat ihmisten mielissä ja kuinka syrjässä Afganistanin kylät lopulta ovat.”
Kotiutuminen Afganistanista ei ollut Sampalle erityisen vaikeaa ja hän kokee sopeutuneensa operaatioiden jälkeen siviiliin hyvin.
”Vaikka siellä oli iskuja ja jännittäviäkin tilanteita. Luulen, että liikunta ja sosiaaliset suhteet auttoivat minua. Oli kavereita, joiden kanssa voitiin puhua asioista.”
Hän huomasi kuitenkin selkeän eron Puolustusvoimien käytännöissä kahden komennuksen välillä. Vuonna 2008 kotiutuminen oli hänen mukaansa vielä melko vaatimatonta, mutta parissa vuodessa jälkihuollon käytännöt kehittyivät nopeasti. Vuonna 2010 debriefing-tilaisuuksiin ja henkiseen tukeen panostettiin jo enemmän.
Nykyään Samppa työskentelee siviilissä oululaisen Oura-yhtiön palveluksessa. Afganistanin kokemuksia hän ajattelee edelleen kiitollisuudella – vaikka tietääkin, että niitä on vaikea selittää ihmisille, jotka eivät ole nähneet samaa maisemaa vuoriston reunalla.
Kirjoittaja: Markus Malila
Kuva: Samppa Aitolan arkisto